Olen startannut henkilökohtaisen blogini täällä: http://halo-anne.blogspot.com/
Kirjoittelen siellä siis jatkossa erittäin vapaamuotoisesti kaikista treeniin, ravintoon, opiskeluun ja elämään liittyvistä asoista. Avainsana on “vapaamuotoisesti” – ripaus hömppää ja huumoria kuuluu asiaan! 
Hiljaiseloa on vietetty nyt useampi kuukausi, mutta blogi iskee raivolla takaisin! Olen nimittäin mukana CocoVin urheilijatiimissä, ja blogini löytyy jatkossa myös sieltä Voit käydä lukemassa ensimmäisen postaukseni täältä.
Näillä keleillä ulkona treenaaminen on varsin hauskaa; treenin ohessa saa aurinkoa ja raikasta ilmaa, sekä hiki lentää ihan varmasti.
Parvekkeella kuulan kanssa:
Treenatessa kuuluu irvistää.
Tein erinomaisen Kukka Laakson laatiman kahvakuulatreenin, ja lämmin tuli. Kesä on parhautta!
Hiksa.
Ajattelin pitkästä aikaa tehdä ihan rehellisen treenipäivityksen. Fastin treeniblogin jälkeen en ole oikein minnekään kirjoittanut omista treeneistäni, mutta tänään osui sopiva treenipäivä kohdalle – jäin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni tangon alle penkkipunnerrusta tehdessäni! Painoa tangossa oli kerrassaan huimat 37,5 kg 
Te siellä jotka pyörittelette silmiänne ja mietitte, kuinka heikko tuokin on, antakaas kun kerron mistä oli kyse.
Tempomanipulaatio on tiukkaa touhua
A1) penkkipunnerrus (fg), tempo 4010, 5×5, lepo 10 s
A2) vinopenkki käsipainoilla, tempo 6020, 5×5, lepo 2 min
B1) leuat vastaotteella, tempo 4010, 5×5, lepo 10 s
B2) ylätalja myötäotteella (fg), tempo 6020, 5×6-8, lepo 2 min
C1) flyes vinopenkissä, tempo 3010, 4×5-6, lepo 10 s
C2) etunojapunnerrus hidas, tempo 4141, 4×5, lepo 2 min
D1) kulmasoutu käsipainolla (fg), tempo 3010, 4×6-8, lepo 10 s
D2) alatalja rusettikahvalla, tempo 4212, 4×6-8, lepo 2 min
Ja sama suomeksi: ensin penkkipunnerrus 4 sekunnin alaslaskulla ja 1 sekunnin nostolla, sen jälkeen heti perään vinopenkki käsipainoilla 6 sekuntin alaslaskulla ja 2 sekuntin nostolla. Kuulostaa helpolta, mutta testatkaas. Voi olla, että ennätyspainot jäävät räkkiin, ja tempon edessä joutuu nöyrtymään vahvempikin kaveri. Tempomanipulaatioilla saadaan muunneltua TUT:ia (time under tension), ja sitä kautta koko treenillä on kehoon erilainen vaikutus. Erityisen miellyttävä (tai ei) on tuo etunojapunnerrus – kyllä naista pännii kun ei jaksa tehdä 4×5 puhdasta etunojapunnerrusta. Tempo on toki 4 s alas, 4 s ylös ja 1 sekunnin pidot ylhäällä ja alhaalla, ja tässä vaiheessa on jo tehty monta raskasta sarjaa. Konsentrinen (eli nostovaihe) osa on vain puolet liikkeestä, ja tempoa muuttelemalla treeneistä saa tehtyä todella erilaisia (ja vaikeita).
Tiedättekö muuten millä saa myös vaikeutettua treeniä? Fat Gripzeilla.
Fat Gripz
Ja kyllä muuten painaa. Jännä, miten yksinkertaisesti paksumpi kahva tekee liikkeestä paljon vaikeamman. Olen pyrkinyt noita käyttämään aina, kun mahdollista (ohjelmassa merkattu “fg”), ja olen ihan varma, että esim. leuanvetotuloksen paraneminen on tullut osittain otevahvuuden paranemisen myötä. Leukojen vetäminen paksulla otteella on muuten todella ärsyttävän tuntuista, mutta kun fat gripin poistaa tangosta, vetäminen tuntuu yhtäkkiä todella helpolta.
Tein tässä treenissä muuten oman leukaenkkani, 8 toistoa. Siitä on video, mutta tekniikka on niin rumannäköistä, etten kehtaa laittaa esille Viime viikolla vedin yhden leuan 10 kg lisäpainolla; ihan jees kun ottaa huomioon, että kolmisen kuukautta sitten jaksoin vetää 3-4 leukaa omalla painolla enkä ollut koskaan käyttänyt lisäpainoja. Olen kuitenkin treenaillut suhteellisen järkevästi kuutisen vuotta, mikä nyt yhtäkkiä on muuttunut aiempaan nähden? Olen hankkinut valmentajan. Siitä lisää myöhemmin, tässä vähän siistimpiä leukoja katseltavaksi (niitä ei tosin tullut enää toisessa sarjassa montaa).
Säiden lämmetessä ja aurigon paistaessa ihmiset ovat selkeästi uskaltautuneet ulos koloistaan. Tulin juuri kävelylenkiltä, ja porukkaa oli pururadalla ihan pipona. Mahtavaa, että ihmiset ulkoilevat, mutta yksi juttu pisti silmään – suunnilleen 90% vastaantulevista ihmisistä juoksi. Tai no, joidenkin kohdalla sitä ei kyllä voinut juoksuksi kutsua. Kaikki kunnia niille, jotka koittavat parantaa kuntoaan, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että juoksu ei ole siihen paras tapa.
Mutta juostessahan kunto kasvaa!
Lenkkipolulle karkaaminen on monesti ensimmäinen asia jonka ihmiset tekevät aloittaessaan kunnonkohotusprojektin. Monelle “hyvä kunto” tarkoittaa nimenomaan sitä, että jaksaa juosta pitkän lenkin. Mielestäni ihmisten ajatusmaailma on tässä kohtaa vinksallaan – oikeasti sinulla pitäisi olla valmiiksi hyvä kunto, jotta voit ylipäänsä lähteä turvallisesti juoksemaan!
Liiallinen pitkäkestoinen, tasatahtinen aerobinen liikunta heikentää.
Kunnonkohotusohjelman ei tulisi rakentua yksinomaan aerobisten harjoitusten varaan, mikäli myös kehonkoostumus kiinnostaa. Juoksu ei ole paras tapa laihduttaa tai kiinteytyä – esimerkiksi maratoonareilla on monesti varsin korkea rasvaprosentti lihasmassan vähyyden vuoksi! Mielestäni kouluttajani Charles Poliquin kiteyttää blogissaan tämän asian erinomaisesti:
Avoid using cardio for weight loss. Jogging and tons of cardio are great for weight loss, but so are cancer and AIDS. Unfortunately, too much of the weight loss comes from the destruction of muscle tissue.
Kuvan lähde: http://johnbarban.com/weight-loss-sprint-or-marathon/
Maratoonari ja sprintteri – kumpi miellyttää silmää enemmän?
Huonolla tekniikalla ja kengillä juokseminen voi pahentaa polvi-, lonkka-, selkä- ja niskaongelmia.
Normaaleissa juoksukengissä askellus tulee kantapäälle, joka kaikista kengän vaimennuksista huolimatta yleensä aiheuttaa tärähtelyä. Ihmiskehoa ei ole suunniteltu tällaiseen. Jos et usko, yritä juosta paljain jaloin asfaltilla tai parketilla samalla tavalla kuten juoksisit juoksulenkkareilla, kantapään osuessa ensin maahan – sattuu aika lailla! Kantapää ei kykene vaimentamaan tärähtelyä, joten se yleensä kulkeutuu polvien ja lonkan kautta selkärankaan, pahentaen mahdollisia rankaongelmia. Monien juoksijoiden juoksuasento on myös etukumara – tämä rasittaa niska-hartiaseutua.
Niinsanotut barefoot- eli paljasjalkakengät ovat kehoystävällinen vaihtoehto – niillä on paljon vaikeampi juosta “väärin”. Päkiäaskellus antaa nilkan vaimentaa tärähdyksen luonnollisesti. Tsekkaa vaikkapa tämä video Harvardin professorista, joka ripusti normilenkkarit naulaan ja kannattaa vakaasti paljain jaloin juoksua. Mikäli et uskalla lähteä liikkeelle ihan paljain jaloin (en minäkään uskalla), tsekkaa paljasjalkakenkävaihtoehdot, esim. Vibram Five Fingers tai Terra Plana Evo.
Vibram-varvaskengät mutalenkin jälkeen.
Ylipainoisten ei tulisi juosta. Heikko lihaskunto, heikot tukikudokset, ylipainoinen keho ja juoksemisesta koituva rasitus ja tärähtely – tämä EI ole hyvä yhdistelmä! Ylipainoisten tulisi aloittaa liikkuminen ja painonpudotus sellaisten lajien parissa, jotka vahvistavat lihaksia monipuolisesti ja polttavat rasvaa mahdollisimman turvallisesti. Mielestäni järkevästi toteutettu raskas vastusharjoittelu on paras tapa tähän. Jos et tiedä mistä aloittaa, hanki ammattilaisen tekemä treeniohjelma ja valmennusta.
Kuvan lähde: http://thysays.wordpress.com/2009/07/23/run-fat-girl-run/
Jos haluat juosta, juokse ylämäkeen. Ylämäkijuoksussa tärähtely on vähäisempää, ja koska touhu on normilenkkiä raskaampaa, saat aikaan tehokkaan intervallitreenin sykevaihteluineen. Itse yleensä kävelen alamäet ja tasaiset pätkät, ja juoksen ylämäet nopealla vauhdilla ylös. Intervallit ovat hyvää rasvanpolttotreeniä, ja niillä on yleensä järkevissä määrin tehtynä lihasmassaa säästävä vaikutus. Intervallitreenit kannattaa pitää lyhyinä – alkuun 20-30 minuuttia riittää erinomaisesti. Tällöin vältytään myös lihasmassaa hajottavan stressihormoni kortisolin liialliselta eritykseltä. Arvasitte varmaan, että pitkäkestoinen tasatahtinen aerobinen nostaa kortisolitasoja ja lisää siten kehon stressiä?
En missään nimessä ole tuomitsemassa kaikkea juoksua, lenkkeilenhän ajoittain ihan mielelläni itsekin. Juoksuintoisten kannattaa vain kysyä itseltään muutama terveen itsekriittinen kysymys:
Edistääkö tämä tavoitteitani kehonkoostumuksellisesti?
Edistääkö tämä tavoitteitani suorituskyvyn suhteen?
Olenko tarpeeksi hyvässä kunnossa juoksemaan?
Osaanko juosta oikein ja turvallisesti?
Aurinkoisia lenkkipolkuja!
Nyt näyttää epäilyttävästi siltä, että olen Suomen ensimmäinen Precision Nutrition 
-sertifioitu ravintovalmentaja Olen todella tyytyväinen kurssiin kokonaisuutena – mieltä lämmitti myös kuriirin kiikuttamassa sertifikaatissa ollut suuren idolini John Berardin omakätinen allekirjoitus!
Kurssi käsittää materiaalien itseopiskelun omaan tahtiin, jonka jälkeen kokeen voi tehdä koska vain haluaa. Tärkein opus on toki 500-sivuinen tiiliskivi “The Essentials of Sports and Exercise Nutrition”, josta ensimmäinen puolikas keskittyy ihmisen fysiologiaan, solutason toimintaan, energiantuotantoon, ruoansulatukseen, eri ravintoaineiden vaikutuksiin kehossa jne. Toinen puolikas keskittyy käytäntöön; miten oikeasti valmennetaan asiakkaita, miten asiakastapaamisiin valmistaudutaan, mitä tietoja asiakkailta kannattaa kerätä, ravinto-ohjelmien suunnittelu ja ravintolisät, ja niin edelleen.
Itseäni kiinnosti eniten 1. osio. On mukava lukea tekstiä, jossa vaikeat ja monimutkaisetkin asiat on saatu kuulostamaan aika yksinkertaisilta ja helposti ymmärrettäviltä. On todella tärkeää paitsi tietää, että proteiini on tärkeää ja kasviksia pitää syödä, mutta myös syyt MIKSI näin on. Asioiden opiskelussa auttoi aika lailla se, että Precision Nutritionin ravintofilisofiat olivat minulle ennestään jo tuttuja.
Kuvan lähde: http://www.precisionnutrition.com/
Precision Nutrition System on mielestäni paras yksittäinen systeemi ruokavalion ja elämäntapojen muuttamiseen – niin valmentajan kuin valmennettavankin näkökulmasta. Olen ollut molempien kengissä, ja PN System oikeastaan aloitti matkani tälle tielle vuosia sitten – hankin oman kansioni vuonna 2007 ja Berardin artikkeleja olin lukenut jo vuosia aiemmin. PN ei perustu kalorilaskentaan tai ruokasääntöjen opetteluun, vaan yksinkertaisiin tapoihin, joita on helppo toteuttaa arkielämässä. Paleo-ajattelun ohessa PN:lla on ollut kaikista suurin vaikutus ruokavaliooni ja elintapoihini, ja voin hyvin suositella sitä kaikille omasta terveydestään ja kehostaan kiinnostuneille.
Kaikki meistä eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita opiskelemaan ja lukemaan pitkiä kirjoja aiheesta. Ehkä olet kiireinen, perheellinen, teet paljon töitä, käytät mieluummin vapaa-aikasi johonkin muuhun. Jotkut mieluummin toteuttavat hyviä ohjeita loputtoman itseopiskelun ja pähkäilyn sijaan. Mikäli haluat hyvät ohjeet ja näkyviä tuloksia, löytyvät yhteystietoni jatkossa myös täältä
Käytän tämän postauksen nyt hävyttömään mainostamiseen, mutta se on varmaan sallittua jos tuote on ihan sairaan hyvä? Oikotie Optimaaliin -etävalmennuksemme on tällä hetkellä käynnissä (valmennettavat: viimeisiä viedään, tsemppiä!), ja seuraava ryhmä pyörähtää pian käyntiin. Tsekatkaan nykyisten valmennettavien kommentteja:
“Paras juttu tähän mennessä: Marssin oman kokoisteni vaatteiden luokse ja kasasin törkeen pinon kaikenmoista rekvisiittaa käsiini ja painelin sovituskoppiin. Tuloksena hetkeä myöhemmin tulin kopista ulos ja aloitinkin kassalle menon sijasta uuden kierroksen keräämällä tällä kertaa 2-3 numeroa PIENEMPÄÄ rekvisiittaa ja eikun uusiksi sovittamaan. Olin oikeesti HALJETA onnesta 
hahahaa!!! Ihan käsittämätöntä, ei tätä tajuu ennen kuin kokee oikeesti jotain tälläistä.”
“Tämä OO-valmennus on ollut kyllä yksi elämäni parhaimmista jutuista mihin olen mukaan lähtenyt! Kävin tänään taas vaateostoksilla. En ole yli 5 vuoteen ostanut koon 36 housuja, arvaatkaas olinko uskoa silmiäni kun kyseiset housut sujahti jalkaan ja nappi meni kiinni Näin pienistä asioista voi tulla onnelliseksi! Mä olen nyt niin HAPPY tästä uudesta muuttuneesta kropastani ja odotan innolla jatkoa!”
“Huomasin kyllä itsekin taannoin, että pepun iho on erilaisen tuntuista ja näköistä kuin ennen. Aiemmin oli oikein sellasta rumaa muhkuraista selluliittista ihoa :yök: mutta emmä tota kutistumista huomannu ennenku ahdoin itseni 28″ tuuman strechfarkkuihin… Helevetti, mä en oo mahtunu varmaan 16-ikävuoden jälkeen tän kokosiin housuihin.”
“Mun on kuulemma kans mentävä farkkuostoksille ens viikolla, kun ei housut enää näytä hyvältä vaan lösöttää.”
“Sisällöllisesti valmennus on ylittänyt odotukseni. Mielestäni viikkotehtävät ovat tukeneet mainiosti treeniohjelmaa ja ruokavalioon liittyviä oppeja ja kokonaisuus on ollut onnistunut. Erityisen tyytyväinen olen ollut treeniohjelmiin. Treenit kolahtivat alusta lähtien ja juuri, kun treenit ovat alkaneet hieman tylsistyttää, kuukausi onkin vierähtänyt, ohjelma vaihtunut ja olen motivoitunut taas hullun lailla uusiin treeneihin.”
“Biosignaturesta ja täsmärasvanpoltosta mun on kyllä sanottava, että aika täsmällisesti sitä ylimäärää on tirissyt just tuolta hanurista, missä sitä on ongelmaksi asti. Puolen vuoden aikana sen alueen poimu on puolittunut, kokonaisrasvaprosentissa muutos on ollut 4 %-yksikköä. Totta kai muutkin paikat on muuttuneet, mutta tuo ongelma-alue ihan erityisesti. Kaikki, mitä on lähteny, on ollu silkkaa rasvaa, koska kehon rasvaton paino ei ole muuttunut.”
“Viikkotehtävien herättämät ajatukset ja niiden tuoma iso muutos omaan ajatteluun ylittivät kaikki odotukseni. Olen täältä saanut sellaisia henkisen puolen työkaluja, joista en todellakaan osannut haaveilla valmennukseen lähtiessä. Muutenkin tällainen kokonaisvaltainen, lämmin, henkilökohtainen ja ymmärtävä ote, mikä on ollut mun omalla Biosignature-valmentajalla ja forum-valmentajilla ylitti odotukset myös.”
“Sellainen lisäarvo, mikä on ollut mulle tärkeä omista haasteistani johtuen, on nämä suositukset mm. lääkäreistä ja muista asiantuntijoista. Saa kerralla “lähetteen” jollekin hyvälle ekspertille, ilman että tuhlaan aikaa ja rahaa juoksemalla jossain arvauskeskuksissa vaivojeni kanssa.”
“Ehkä minusta on tullut saliapina tai sitten positiivinen kehitys ja palaute BioSignature-Annelta siivittää treenissä eteenpäin. Oli mikä oli, treeni kulkee ja kevät tulee (kesä on mielentila).”
“Välillä kun oikein ottaa aikalisän ja miettii, että tässä on nyt 8 vk tahkottu ja näin hienoja tuloksia monet saaneet aikaan. Siis 8 VIIKKOA. Mä en ainakaan koskaan elämässäni ole ollut näin timmissä kunnossa vaikka siihen on enemmän tai vähemmän pyrkinyt varmaan sen 8 VUOTTA. Olen ollut laihempi ja kevyempi, mutta mulla ei ole koskaan ollut näin paljon lihasta, näin hyvä olo ja näin selkeitä ajatuksia omasta itsestäni. Välillä sitä keskittyy ihan liikaa pikkuasioihin, kuten siihen että selkälihakset ei nyt mukamas ole kehittyneet tarpeeksi.. Ihanaa kun on tämä OO, Kaisa ja muut, jotka palauttaa terveille urille kun meinaa karata omat ajatukset käsistä ”
“Eilinen treenikoulu avasi silmiä melkeinpä kaikista liikkeistä todella paljon. Kyse ei ollut isoista asioista, mutta sellaisilla pienillä korjauksilla onkin suuri merkitys. Ja tämän päivän treeneissä mm. kulmasoutu kulki paremmin kuin ikinä noilla eilisen vinkeillä 
. Tajusin, että tähän asti olen tehnyt liian suurilla painoilla ja liike on jäänyt puolitiehen ja olen treenannut Annen sanoin itselleni “puolikasta selkää”.”
“JEE! Mä oon ihan puulla päähän lyöty kyllä nyt. Kävin tänään Annen mitattavana ja näinhän sitä kävi sitten mullekin, että paino on pysynyt melkein täsmälleen samassa, mutta rasvaprosentti tippunut tuon 4 pykälää. Huh huh, että kyllä tämä homma toimii 
.”
“Mä oon nyt kahdeksan viikkoa ollut tuolla ohjelmalla ja se antaa kyllä aika hiton paljon enemmän kuin ne treeni- ja ruokavalio-ohjeet. Siinä tulee aika paljon työkaluja nimenomaan sen motivaation tueksi ja korvien välille melkein enempi töitä kuin lihaksille. Paljon se vaatii, mutta enemmän on antanut. Tärkentä on päätös, sen voimalla minäkin tässä törkeän ylipainoisena kolmen lapsen äitinä olen sen ajan yrittänyt kaivaa. Ja siis painoa on nyt 8,2 kiloa vähemmän kuin tammikuun alussa, rasvatonta massaa tullut mittausten mukaan lisää 2,3 kg. Että täältä ainakin vahva suosittelu!”
Kehitystä on siis havaittavissa monella eri saralla. Mun mitattavilta oli ensimmäisen kuuden viikon jälkeen lähtenyt keskimäärin 2-4 % rasvaa, ja rasvattoman kudoksen määrä oli noussut miltei kaikilla. Kaikki olivat oppineet jotain uutta treeneistä, ravinnosta tai elämästä, ja treeniohjelma oli suurimmalle osalle täysin eri tyyppinen kuin mitä he olivat aiemmin tehneet. Moni sanoi pääkopan muutoksien olleen itselle henkisesti tärkeimpiä.
Mitä tahansa lähdetkin sitten valmennukselta hakemaan, sitoudu siihen! Uusi ryhmä käynnistyy huhtikuussa, tervetuloa mukaan.
Jatketaan ruoka-aiheilla, nämä suklaa-aiheiset taitaa olla mun erikoisosaamista. Tässä olisi teille resepti:
Karunnäköistä, mutta sairaan hyvää!
Yhdistä kookosmaito, vaniljajauhe ja suola kattilassa, lämmitä varovaisesti pienellä lämmöllä ja lisää tumma suklaa. Sekoittele ja anna suklaan sulaa, lisää sen jälkeen muut ainekset ja sekoita hyvin. Kaada fudge vuokaan tai silikonimuotteihin, ja pistä pakastimeen kovettumaan. Tästä tulee sellaista lohkeavaa, intensiivisen tumman suklaan makuista fudgea. Joukkoon voi halutessaan lisätä vaikka pähkinöitä, piparminttua, suklaahippuja tai mistä ikinä tykkää.
Tein tätä paleo-kickstartin 4. viikon vapaalla aterialle, ja jaksoin syödä 1,5 pientä palasta – aika tuhtia tavaraa siis!
Tästä starttaa sitten uusi blogi, jonka aihepiirit liikkuvat terveyden, liikunnan, ravinnon ja elämäntapojen välimaastossa. Niin, kukas minä sitten olenkaan? Täältä löytyy lisätietoa.
Treeniblogi on ja pysyy Fast Spacessa, mutta jatkossa se toimii tosiaan enemmänkin nimenomaan treeniblogina. Välillä ko. blogi on tupannut muistuttamaan enemmän päiväkirjaa, joten muut kuin varsinaisesti treeniin liittyvät asiat olkoot sitten täällä OPn sivuilla Katsotaan mistä kaikesta sitä innostuu kirjoittamaan!
Ruokakokeilut on varmasti ainakin yksi tulevista aiheista, tässä vähän esimakua: viime viikon testissä oli Karppaajien sivuilta löydetty mudcake-resepti. Säätäjänä muokkailin ohjetta hieman ja tein näin:
200 g tummaa suklaata (Käytin Fazerin Block 70% leivontasuklaata)
200 g luomuvoita
5 luomumunaa
1 dl mantelijauhetta
päälle koristeeksi mantelilastuja
Suklaa ja voi sulatetaan vesihauteessa (laita isoon kattilaan kuumaa vettä ja siihen pienempi kattila jossa sulatettavat ainekset). Anna jäähtyä vähäsen ja sekoita joukkoon munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Lopuksi mantelijauhe sekoitetaan hyvin mukaan. Kaada seos voideltuun vuokaan, koristele ja paista 200 asteessa 10-15 min riippuen kakun paksuudesta. Kypsyysaste on passeli silloin, kun kakku vähän tutisee keskeltä vuokaa tyrkättäessä. Oma vuokani oli ehkä turhan iso tälle satsille, mudcake olisi varmaan parhaimmillaan mikäli se olisi ainakin ~3 sentin paksuinen. Mahdottoman hyvää tuli kuitenkin.
“Mutta eihän mudcake ole terveysruokaa!”
Niin, ei tätä joka päivä tarvitse syödä. Eikä koko kakkua kerralla, vaikka houkutus olisikin suuri! Hyviä aikoja syödä herkkuja ovat esim. seuraavat:
Ruokajournalisti Michael Pollan on kirjoittanut monta hyvää kirjaa “oikeasta ruoasta”. Pollan on sitä mieltä, että jos kaupasta ostettavan elintarvikkeen ainesosaluettelossa on enemmän kuin 5 ainesosaa, se kannattaa jättää kauppaan. Ei siksi, että monta ainesosaa tekisi automaattisesti ruoasta huonompaa, vaan siksi, että se on usein prosessoidun, käsitellyn ruoan merkki. Hän on myös ehdottanut, että ihmiset voivat syödä mitä vain – myös herkkuja ja ns. roskaruokaa – kunhan valmistavat ne itse. Tällöin elintarviketeollisuuden käyttämät lukuisat lisäaineet, säilöntäaineet, keinotekoiset aromit ja muut kemikaalit jäävät syömättä. Kotona oikeista perunoista tehdyt ja hyvässä öljyssä friteeratut ranskanperunat eivät välttämättä ole terveysruokaa, mutta ne ovat ihan eri maailmasta kuin pikaruokapaikan pakastimesta suoraan kiehuvaan, halpaan, omega-6-voittoiseen kasviöljyyn heitetyt mekaanisesti pilkotut perunatikut.
“Entisessä elämässäni” mun suurta herkkua oli kaupan pakastealtaasta löytyvä Frödingen valmis mudcake. Sen ainesosaluettelo sisältää seuraavaa: Sokeri, kananmuna, vehnäjauho, kasviöljy, vähärasvainen kaakaojauhe, vesi, rypälesokeri, suola, vehnätärkkelys, emulgointiaine (rasvahappojen mono- ja diglyseridit), perunatärkkelys, aromit. Omatekoinen mudcake on huomattavasti yksinkertaisempi luomus ihan oikeista aineista – ja vielä hitosti parempaa kuin kaupan versio! Sen lisäksi ruoan itse tekeminen on kannattavaa, koska todennäköisesti pidät itse tekemästäsi ruoasta enemmän.
Söit sitten omatekoista tai kaupan kakkua, määrät kannattaa pitää järkevinä. Itsekin jouduin taas kerran toteamaan, että sopiva annos ei ole se, mistä tulee ähky olo ja vatsa kipeäksi (ei tässä täydellisiä olla)! Sopiva annos on se, mistä saa eniten nautintoa ilman, että homma menee ihan yli. Kun herkkua on syönyt annoksen, josta on tullut hyvä mieli, mutta vielä himottaisi ottaa vähän lisää, siinä on hyvä piste lopettaa. Toisen hyvän neuvon lukaisin Victoria Moranin kirjasta Fit from Within:
Dessert is for pleasure more than nourishment. And pleasure is best when it’s shared.
Tein myös pari päivää sitten superhyvää omenapiirakkaa, jonka askartelin kasaan ilman mitään reseptiä. Pitää koittaa uudestaan joku kerta ja ottaa resepti talteen, oli sen verran maistuvaa. Sen kanssa osasin olla vähän fiksumpi ja syötin sen lähinnä poikaystävälle ja äiskälle, joten ilmeisesti virheistään oppii kun vaan tajuaa kuunnella niitä kehon signaaleja. Ei tullut masu kipeäksi ja mielikin oli parempi, joten jälkkärin jakaminen selkeästi kannattaa
